Kuka lennättää drooneja lentokentillä – ja miten uutisjournalismi kertoo niistä?

Syksyllä 2025 eurooppalaisten lentokenttien läheisyydessä tehtiin runsaasti droonihavaintoja. Muun muassa Tanskassa, Norjassa, Saksassa ja Belgiassa tehdyt havainnot johtivat lentokenttien tilapäisiin sulkemisiin. Sulut haittasivat lentoliikennettä ja herättivät kansainvälistä huomiota.

Lentokenttien pakottaminen drooneilla sulkutilaan on yksi mahdollinen hybridiuhkatoimijan työkalu. Tanskan valtionjohto kiirehtikin heti tuoreeltaan tuomitsemaan tapaukset Venäjän hybridisodankäynniksi. Hybridiuhkissa on kyse erilaisten toimenpiteiden yhdistelmistä, joilla valtiolliset tai ei-valtiolliset toimijat pyrkivät vahingoittamaan demokratioita (ks. esim. Giannopoulos ym. 2021 sekä Jungwirth ym. 2023). Droonilennättämisten lisäksi tällaisiin toimiin voivat kuulua esimerkiksi disinformaation levittäminen tai kyberhyökkäykset.

Drooniuutisoinnin tarkastelu Suomessa ja Britanniassa

Osana HUSKI-hanketta keräsimme Jyväskylän yliopistossa ja Turun ammattikorkeakoulussa kaikkiaan 172 journalistisen, mainittuja droonitapauksia käsittelevän jutun aineiston. Tekstit julkaistiin suomalaisissa (Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Yleisradio) sekä brittiläisissä (BBC ja The Guardian) medioissa. Valituilla medioilla on merkittävä rooli maansa julkisen keskustelun muovaajina. Lisäksi valitut brittimediat vaikuttavat myös globaaliin mediakeskusteluun, sillä muut mediatalot eri puolilla maailmaa viittaavat niihin usein.

Aineisto rajattiin aikavälille 1.9. –30.11.2025 ja sellaisiin juttuihin, jotka käsittelivät Tanskaan, Saksaan tai Belgiaan kohdistuneita droonihavaintoja. Tavoitteena oli tarkastella, kuinka uutisjournalismi tulkitsi tehdyt lentokenttien droonihavainnot ja millaisia kehystyksiä journalismissa tapauksista oli havaittavissa. Pohdimme median kehystämistä erityisesti siitä näkökulmasta, tukevatko ne droonihavaintojen tulkitsemista hybridiuhkaksi.

Suomalaismedia kääntää katseen itään

Syksyn 2025 droonihavainnot jättivät avoimeksi niiden takana olevan tekijän tai tekijät. Edelleen on epäselvää, olivatko kaikki droonihavainnot todellisia (Ks. esim HS 13.5.2026). Suomalaisessa aineistossa tapahtumat kuitenkin kehystettiin useimmiten Venäjän hybridivaikuttamiseksi tai hybridisodankäynniksi – silloinkin, kun samassa jutussa todettiin, ettei syyllisistä ole varmuutta. Vaihtoehtoiset tulkinnat, kuten rikosepäily tai yksittäinen turvallisuusuhka, jäivät sivuun.

Paine tietotyhjiön täyttämiseen ja nopeaan uutisointiin lisäsi entisestään tilanteen epäselvyyttä.

Tapauksiin viitattiin yleensä droonihavaintoina, mutta sanastossa esiintyi myös termejä droonihäirintä, drooni-isku ja jopa droonihyökkäys. Viimeksi mainitut siirtävät tulkinnan painopistettä kohti tarkoituksellista vihamielistä toimintaa. Hybridivaikuttamisen kehys vahvistuu kontekstoinnilla, jossa tapaukset liitettiin Ukrainan sotaan, Venäjän uhkaan ja aiempiin Naton ilmatilan loukkauksiin, joiden syylliseksi Venäjä tiedettiin.

Viranomaislähteet hallitsevassa roolissa

Tarkasteltujen suomalaismedioiden jutuissa korostuivat lähteinä poliisi, rajaviranomaiset, asevoimat, tiedustelu ja korkeat poliitikot. Sen sijaan siviilit ja siviiliviranomaiset näkyivät vähemmän. Osassa teksteistä asiantuntijatahot nostivat esiin vaatimuksen uskaltaa nimetä tekijäksi Venäjän, vaikka tällaista näyttöä ei voitaisi aukottomasti todistaa. Poliitikot eivät useimmiten (Tanskan valtionjohtoa lukuun ottamatta) suoraan maininneet tekijää, vaikka syyllistä aavisteltiinkin lausuntojen rivien väleissä.

Brittimedioissa pääsivät ääneen korkean tason poliitikot ja viranomaiset. Venäjän mahdollinen osuus mainittiin toistuvasti, mutta sitä tasapainotettiin kuvaamalla kyseessä olevan epäilyn ja tuomalla esiin Venäjän kiistämiset. Tapauksia myös ankkuroitiin laajempaan Venäjä-Nato/EU-jännitteeseen. Kehyksissä vuorottelivat hybridi-isku ja kriittisen infrastruktuurin turvallisuuden parantaminen.

Epävarman tiedon haasteet uutisoinnille

Aineistossa medioissa korostuivat lähteinä korkean tason poliitikot ja turvallisuusviranomaiset, mikä jo itsessään antaa vahvan signaalin turvallisuuspoliittisesta kysymyksestä. Brittimediat nostivat kiinnostavasti esiin lyhyesti myös Venäjän tekemän kiistämisen ikään kuin tasapainottamaan Venäjän nimeämistä mahdolliseksi syylliseksi epäselvässä tilanteessa.

Hybridi-iskuille on tyypillistä, että niihin saadaan varmistus – jos saadaan – vasta pitkän ajan kuluttua. Droonihavainnoilla oli eittämättä uutisarvoa, mutta media joutui raportoimaan yleisölle puutteellisin tiedoin. Paine tietotyhjiön täyttämiseen ja nopeaan uutisointiin lisäsi entisestään tilanteen epäselvyyttä, kun turvallisuusviranomaiset eivät voineet vahvistaa tai kiistää tekojen motiivia ja tekijää.

Uutisointi osana hybridiuhkakertomusta

Vaikka yksittäinen droonitapaus jäisi epäselväksi, kehystys tekee siitä osan laajempaa hybridiuhkakertomusta. Venäjän epäsuora nimeäminen tekijäksi saa sen vaikuttamaan kyvykkäältä toimijalta, oli se tapauksen takana tai ei. Näin media voi tahtomattaan vahvistaa hybridivaikuttajan narratiivia ja tukea sen tavoitteita ruokkia epävarmuutta ja pelkoja.

Herääkin kysymys siitä, kuinka pitkälle median tulisi miettiä uutisoinnin synnyttämiä mielikuvia tai palvella kansallista turvallisuuspolitiikkaa?

Lähteet

Giannopoulos, G., Smith, H. ja Theocharidou, M. (2021). The Landscape of Hybrid Threats: A conceptual model. EU. DOI: 10.2760/44985

Jungwirth R., Smith H., Willkomm E., Savolainen J., Alonso Villota M., Lebrun M., Aho, A. ja Giannopoulos G. (2023). Hybrid Threats: A Comprehensive Resilience Ecosystem. EU. DOI: 10.2760/37899

Kirjoittajat

Paula Haara, erityisasiantuntija, elokuvan ja median tutkimusryhmä, Turun ammattikorkeakoulu

Ville Manninen, journalistiikan tutkijatohtori, kieli- ja viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto

Samuel Raunio, erityisasiantuntija, elokuvan ja median tutkimusryhmä, Turun ammattikorkeakoulu

Turo Uskali, journalistiikan professori, kieli- ja viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto